Search form

Exodus 15

Mooseksen ja israelilaisten laulu

1Silloin Mooses ja israelilaiset lauloivat Herralle tämän ylistyslaulun:

– Minä laulan ylistystä Herralle,

hän on mahtava ja suuri:

hevoset ja miehet

hän mereen suisti!

2Herra on minun väkeni ja voimani,

hän pelasti minut.

Hän on minun Jumalani, häntä minä ylistän,

minun isieni Jumala, hänen kunniaansa minä laulan.

3Herra on soturi,

Jahve on hänen nimensä.

4Faraon vaunut ja sotajoukot

hän syöksi mereen,

vaunusoturien valiot

hukkuivat Kaislamereen.

5Syvyydet peittivät heidät,

he painuivat pohjaan kuin kivi.

6Sinun oikea kätesi, Herra,

ihmeellinen voimassaan,

sinun oikea kätesi, Herra,

musertaa vihollisen.

7Valtasuuruudessasi sinä kukistat vastustajasi,

ja kun päästät valloilleen vihasi loimun,

se polttaa heidät kuin oljet.

8Sinun vihasi henkäys

sai vedet kasautumaan.

Vyöryvät aallot seisoivat paikoillaan kuin muuri,

syvyyksien vedet jähmettyivät keskellä merta.

9Vihollinen sanoi:

»Minä ajan heitä takaa, otan heidät kiinni,

käyn saaliin kimppuun,

saan kaikkea mielin määrin.

Minä paljastan miekkani,

minä tuhoan heidät.»

10Sinä puhalsit jälleen,

ja meri peitti heidät.

Vyöryviin vesiin

he upposivat kuin lyijy.

11Kuka on sinun vertaisesi, Herra,

jumalien joukossa?

Kuka on sinun kaltaisesi,

sinä pyhyydessä ihmeellinen,

maineteoissasi pelättävä,

sinä ihmeiden tekijä!

12Sinä ojensit oikean kätesi,

ja maa nielaisi heidät.

13Sinä johdatit hyvyydessäsi kansaa,

jonka olit vapauttanut,

voimallasi sinä veit sen

pyhille asuinsijoillesi.

14Siitä kuullessaan kansat vapisivat,

ahdistus valtasi Filistean asukkaat.

15Silloin säikkyivät Edomin ruhtinaat,

Moabin mahtimiehet vapisivat,

kaikki Kanaanin asukkaat menettivät rohkeutensa.

16Pelko ja kauhu on langennut heidän ylleen,

sinun kätesi voimasta he kivettyvät paikoilleen,

kunnes sinun kansasi, Herra, on kulkenut ohi,

kunnes kansa, jonka otit omaksesi, on kulkenut ohi.

17Sinä viet heidät perille,

annat heidän juurtua omaan maahasi,

vuorelle, jolle teit asumuksesi, Herra,

sinun pyhäkköösi, jonka kätesi ovat perustaneet.

18Herra on kuningas

aina ja ikuisesti!

19Kun faraon hevoset ja hänen sotavaununsa ajajineen olivat tulleet meren keskelle, Herra palautti vedet heidän päälleen, mutta israelilaiset pääsivät kuivaa maata pitkin meren poikki.

Mirjamin laulu

20Naisprofeetta Mirjam, Aaronin sisar, otti käteensä rummun, ja kaikki naiset seurasivat häntä tanssien ja rumpua lyöden. 21Mirjam viritti laulun:

– Laulakaa ylistystä Herralle,

hän on mahtava ja suuri:

hevoset ja miehet

hän mereen suisti!

Kansa nurisee Marassa

22Mooses vei israelilaiset Kaislamereltä Surin autiomaahan, ja he vaelsivat siellä kolme päivää löytämättä vettä. 23Sitten he saapuivat Maraan, mutta he eivät voineet juoda Maran lähteen vettä, koska se oli kitkerää. Siitä syystä paikka olikin saanut nimekseen Mara. 24Kansa nurisi Moosesta vastaan ja sanoi: »Mitä me nyt juomme?» 25Mooses rukoili apua Herralta, ja Herra osoitti hänelle puunoksan, joka hänen piti heittää veteen. Kun hän teki niin, vesi muuttui juotavaksi.

Siellä Herra määräsi kansalle lait ja säädökset, ja siellä hän pani kansan koetukselle. 26Herra sanoi: »Jos kuuntelet tarkasti, mitä minä puhun, ja teet sen, mikä on oikein minun silmissäni, jos muistat minun käskyni ja noudatat kaikkia minun lakejani, niin minä en pane sinun vaivaksesi mitään niistä sairauksista, joilla kuritin egyptiläisiä. Minä, Herra, olen sinun parantajasi.»

27Sitten he tulivat Elimiin; siellä oli kaksitoista vesilähdettä ja seitsemänkymmentä taatelipalmua. He leiriytyivät sinne veden ääreen.

Kirkkoraamattu 1992

© Suomennoksen tekijänoikeudet: Kirkon keskusrahasto, Evangelical Lutheran Church of Finland

More Info | Version Index