Search form

Exodus 16

Manna ja viiriäiset

1Sitten israelilaiset lähtivät liikkeelle Elimistä ja tulivat Sinin autiomaahan, joka on Elimin ja Siinain välillä. He tulivat sinne toisen kuun viidentenätoista päivänä Egyptistä lähtönsä jälkeen. 2Autiomaassa israelilaiset alkoivat nurista Moosesta ja Aaronia vastaan 3ja sanoivat heille: »Kunpa Herran käsi olisi lyönyt meidät kuoliaaksi Egyptissä, kun vielä olimme lihapatojen ääressä ja saimme ruokaa kylliksemme. Mutta te olette tuoneet meidät tänne autiomaahan tappaaksenne nälkään kaikki nämä ihmiset!»

4Herra sanoi Moosekselle: »Minä annan sataa teille ruokaa taivaasta, niin että kansa voi joka päivä mennä keräämään ruokaa, mutta vain sen päivän tarpeiksi. Näin minä panen heidät koetukselle, että näkisin, noudattavatko he minun lakejani vai eivät. 5Kuitenkin kun he sapatin aattona valmistavat ruoaksi sen, mitä ovat tuoneet mukanaan, sitä tulee kaksi kertaa niin paljon kuin heillä on muina päivinä.»

6Mooses ja Aaron sanoivat israelilaisille: »Tänä iltana te ymmärrätte, että juuri Herra toi teidät pois Egyptistä, 7ja huomisaamuna saatte nähdä Herran kirkkauden voiman, sillä hän on kuullut, kun olette nurisseet häntä vastaan. Häntä vastaan te olette nurisseet, ette meitä. Mitä me muka olemme?» 8Mooses sanoi vielä: »Saattepa nähdä, että Herra antaa teille tänä iltana lihaa ruoaksi ja aamulla leipää niin paljon kuin jaksatte syödä. Herra on kuullut teidän nurinanne, häntä te olette valituksellanne vaivanneet, ette meitä. Mitä me muka olemme?»

9Mooses sanoi Aaronille: »Kutsu kaikki israelilaiset Herran eteen, sillä hän on kuullut heidän valituksensa.» 10Aaronin puhuessa israelilaisille kaikki kääntyivät katsomaan autiomaahan päin, ja silloin Herran kirkkaus ilmestyi pilvessä. 11Herra sanoi Moosekselle: 12»Minä olen kuullut israelilaisten valituksen. Sano heille näin: ’Tänään iltahämärissä te saatte lihaa syödäksenne ja aamulla leipää yllin kyllin. Silloin te ymmärrätte, että minä olen Herra, teidän Jumalanne.’»

13Illalla lensi leiriin viiriäisiä niin paljon, että ne peittivät sen kokonaan. Aamulla oli maassa leirin ympärillä runsaasti kastetta, 14ja kun kaste oli haihtunut, oli autiomaassa jotakin hienoa ja rapeaa, ohutta kuin kuura maan pinnalla. 15Tämän nähdessään israelilaiset kyselivät toisiltaan: »Mitä tämä on?» He eivät näet tienneet, mitä se oli. Mooses sanoi heille: »Se on leipää, jonka Herra on antanut teille ruoaksi. 16Ja näin on Herra siitä määrännyt: Kerätkää sitä niin paljon kuin tarvitsette: omer-mitallinen jokaiselle. Kukin kerätköön niin monelle kuin hänen teltassaan on ihmisiä.» 17Israelilaiset tekivät niin ja keräsivät sitä, kuka enemmän, kuka vähemmän. 18Mutta kun he mittasivat sen omer-mitalla, ei enemmän keränneellä ollut liikaa eikä vähemmän keränneellä liian vähän, vaan jokainen oli saanut kerätyksi sen verran kuin tarvitsi. 19Mooses sanoi heille: »Kukaan ei saa jättää siitä mitään huomiseksi.» 20Jotkut eivät kuitenkaan totelleet Moosesta vaan jättivät sitä jäljelle seuraavaksi aamuksi, mutta siihen tuli toukkia ja se alkoi haista. Mooses vihastui heihin.

21Näin he keräsivät sitä joka aamu sen verran kuin kukin tarvitsi. Päivällä, kun aurinko alkoi paistaa kuumasti, se suli. 22Viikon kuudentena päivänä he kuitenkin poimivat kaksinkertaisen määrän, kaksi omer-mitallista kutakin varten, ja israelilaisten päämiehet menivät kertomaan siitä Moosekselle. 23Silloin hän sanoi heille: »Näin on Herra sanonut: Huomenna on lepopäivä, Herran pyhä sapatti. Leipokaa tänään, mitä haluatte leipoa, ja keittäkää, mitä haluatte keittää, mutta ottakaa talteen kaikki, mikä jää yli, ja säilyttäkää se huomisaamuun.» 24Ja he säilyttivät sen seuraavaan aamuun saakka, niin kuin Mooses oli käskenyt, eikä se ruvennut haisemaan eikä siihen tullut toukkia. 25Mooses sanoi: »Syökää se tänään, sillä tänään on Herran sapatti. Tänään sitä ei löydy maasta. 26Kuutena päivänä viikossa voitte sitä kerätä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, eikä sitä silloin ole.» 27Vielä seitsemäntenäkin päivänä jotkut kansasta lähtivät sitä keräämään, mutta he eivät löytäneet mitään. 28Herra sanoi Moosekselle: »Kuinka kauan te kieltäydytte noudattamasta minun käskyjäni ja lakiani? 29Muistakaa, että Herra itse on asettanut teille sapatin, ja siksi hän antaa teille kuudentena päivänä kahden päivän ruoan. Pysykää siellä missä olettekin; kenenkään ei pidä seitsemäntenä päivänä lähteä asuinpaikastaan.» 30Niin kansa vietti seitsemäntenä päivänä lepopäivää.

31Israelilaiset antoivat sille ruoalle nimeksi manna. Se muistutti korianterin siemeniä mutta oli valkoista ja maistui hunajaleivältä. 32Mooses sanoi: »Näin on Herra käskenyt: säilytettäköön täysi omer-mitallinen mannaa sukupolvesta toiseen, jotta tulevat polvet voisivat nähdä sen ruoan, jolla Herra ruokki teidät autiomaassa, kun hän toi teidät Egyptistä.» 33Mooses sanoi Aaronille: »Ota ruukku, pane siihen täysi omer-mitallinen mannaa ja talleta se Herran eteen säilytettäväksi sukupolvesta toiseen.» 34Aaron teki, kuten Herra oli Moosesta käskenyt, ja asetti mannan liitonarkun eteen säilöön.

35Israelilaiset söivät mannaa neljäkymmentä vuotta, siihen saakka, kun he tulivat asutuille seuduille. He söivät sitä, kunnes tulivat Kanaaninmaan rajoille. 36Omer on eefa-mitan kymmenesosa.

Kirkkoraamattu 1992

© Suomennoksen tekijänoikeudet: Kirkon keskusrahasto, Evangelical Lutheran Church of Finland

More Info | Version Index