Search form

Genesis 3

Syntiinlankeemus

1Käärme oli kavalin kaikista eläimistä, jotka Herra Jumala oli luonut. Se sanoi naiselle: »Onko Jumala todella sanonut: ’Te ette saa syödä mistään puutarhan puusta’?» 2Nainen vastasi käärmeelle: »Kyllä me saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä. 3Vain siitä puusta, joka on keskellä paratiisia, Jumala on sanonut: ’Älkää syökö sen hedelmiä, älkää edes koskeko niihin, ettette kuolisi.’» 4Silloin käärme sanoi naiselle: »Ei, ette te kuole. 5Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan.» 6Nainen näki nyt, että puun hedelmät olivat hyviä syödä ja että se oli kaunis katsella ja houkutteleva, koska se antoi ymmärrystä. Hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi.

7Silloin heidän silmänsä avautuivat, ja he huomasivat olevansa alasti. He sitoivat yhteen viikunanlehtiä ja kietoivat ne vyötärölleen.

8Kun iltapäivä viileni, he kuulivat Jumalan kävelevän puutarhassa. Silloin mies ja nainen menivät Jumalaa piiloon puutarhan puiden sekaan. 9Herra Jumala huusi miestä ja kysyi: »Missä sinä olet?» 10Mies vastasi: »Minä kuulin sinun askeleesi puutarhassa. Minua pelotti, koska olen alasti, ja siksi piilouduin.» 11Herra Jumala kysyi: »Kuka sinulle kertoi, että olet alasti? Oletko syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?» 12Mies vastasi: »Nainen, jonka sinä annoit minulle kumppaniksi, antoi minulle sen puun hedelmän, ja minä söin.» 13Silloin Herra Jumala sanoi naiselle: »Mitä oletkaan tehnyt!» Nainen vastasi: »Käärme minut petti, ja minä söin.»

14Herra Jumala sanoi käärmeelle:

– Koska tämän teit, olet kirottu.

Toisin kuin muut eläimet,

karja ja pedot,

sinun on madeltava vatsallasi

ja syötävä maan tomua

niin kauan kuin elät.

15Ja minä panen vihan sinun ja naisen välille

ja sinun sukusi ja hänen sukunsa välille:

ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi,

ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän.

16Naiselle hän sanoi:

– Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat,

ja kivulla sinä olet synnyttävä lapsesi.

Kuitenkin tunnet halua mieheesi,

ja hän pitää sinua vallassaan.

17Ja miehelle hän sanoi:

– Koska teit niin kuin vaimosi sanoi

ja söit puusta, josta minä kielsin sinua syömästä,

niin olkoon maa sinun takiasi kirottu.

Kovalla työllä sinun on hankittava siitä elantosi

niin kauan kuin elät.

18Maa kasvaa sinulle

orjantappuraa ja ohdaketta,

mutta sen kasveista joudut ottamaan ravintosi.

19Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi,

kunnes tulet maaksi jälleen,

sillä siitä sinut on otettu.

Maan tomua sinä olet,

maan tomuun sinä palaat.

Karkotus paratiisista

20Mies antoi vaimolleen nimeksi Eeva, sillä hänestä tuli kaikkien ihmisten kantaäiti. 21Ja Herra Jumala teki Aadamille ja hänen vaimolleen nahasta vaatteet ja puki heidät niihin.

22Sitten Herra Jumala sanoi: »Ihminen on nyt kuin me: hän tietää sekä hyvän että pahan. Ettei hän nyt vain ota elämän puusta hedelmää ja syö ja niin elä ikuisesti!» 23Niin Herra Jumala ajoi ihmisen pois Eedenin puutarhasta ja pani hänet viljelemään maata, josta hänet oli tehty. 24Hän karkotti ihmisen ja asetti Eedenin puutarhan itäpuolelle kerubit ja salamoivan, leimuavan miekan vartioimaan elämän puulle vievää tietä.

Kirkkoraamattu 1992

© Suomennoksen tekijänoikeudet: Kirkon keskusrahasto, Evangelical Lutheran Church of Finland

More Info | Version Index