Search form

Genesis 32

Jaakob valmistautuu kohtaamaan Esaun

1Heti seuraavana aamuna Laban suuteli lapsia ja tyttäriään ja siunasi ja hyvästeli heidät. Sitten hän lähti pois ja palasi kotiseudulleen.

2Jaakob jatkoi matkaansa, ja häntä vastaan tuli Jumalan enkeleitä. 3Heidät nähdessään Jaakob sanoi: »Tässä on Jumalan etuvartio.» Niin paikka sai nimekseen Mahanaim.

4Jaakob lähetti sananviejiä edellään veljensä Esaun luo Seirin tienoille Edomin maahan 5ja käski heidän sanoa Esaulle: »Herrani, näin sanoo palvelijasi Jaakob: ’Olen asunut Labanin luona ja joutunut viipymään siellä näin kauan. 6Minulle on kertynyt härkiä ja aaseja, lampaita ja vuohia, orjia ja orjattaria, ja lähetän nyt sinulle tämän viestin pyytäen, että ottaisit minut suosiollisesti vastaan.’»

7Palattuaan Jaakobin luo sananviejät kertoivat: »Kohtasimme veljesi Esaun, ja hän on nyt tulossa sinua vastaan mukanaan neljäsataa miestä.» 8Jaakob pelästyi ja hätääntyi kovin. Hän jakoi väen, joka hänellä oli mukanaan, samoin lampaat ja vuohet, nautakarjan ja kamelit kahdeksi joukoksi, 9sillä hän ajatteli: »Jos Esau käy toisen joukon kimppuun ja tuhoaa sen, niin toinen joukko pääsee pakoon.»

10Jaakob sanoi: »Isäni Abrahamin Jumala ja isäni Iisakin Jumala, Herra, sinä joka sanoit minulle: ’Palaa maahasi ja synnyinseudullesi, niin minä annan sinun menestyä’! 11Minä en ole ansainnut sitä suurta hyvyyttä ja armoa, jota olet osoittanut minulle, palvelijallesi. Pelkkä sauva kädessäni minä aikoinani tulin yli Jordanin, ja nyt on minulle karttunut väkeä ja karjaa kahden suuren joukon verran. 12Pelasta minut veljeni Esaun käsistä! Minä pelkään, että hän tappaa minut ja meidät kaikki, äitejä ja lapsia myöten. 13Mutta sinä olet sanonut: ’Minä annan sinun menestyä ja teen sinun jälkeläisesi lukuisiksi kuin merenrannan hiekkajyvät, joita ei voi laskea.’» 14Ja Jaakob jäi sinne siksi yöksi.

Sitten Jaakob erotti omaisuudestaan lahjaksi veljelleen Esaulle 15kaksisataa vuohta ja kaksikymmentä pukkia, kaksisataa emolammasta ja kaksikymmentä pässiä, 16kolmekymmentä imettävää kamelia ja niiden varsat, neljäkymmentä lehmää ja kymmenen härkää, kaksikymmentä aasintammaa ja kymmenen aasioritta. 17Hän antoi ne palvelijoidensa huostaan, kunkin lauman erikseen, ja sanoi heille: »Kulkekaa eteenpäin minun edelläni ja pitäkää laumat matkan päässä toisistaan.» 18Hän käski ensimmäisen lauman ajajaa: »Kun veljeni Esau kohtaa sinut ja kysyy sinulta: ’Kenen miehiä sinä olet, minne olet menossa ja kenen ovat nuo eläimet, joita ajat?’, 19niin sano: ’Palvelijasi Jaakobin. Ne on lähetetty lahjaksi herralleni Esaulle, ja Jaakob itse on tulossa jäljessämme.’» 20Saman käskyn hän antoi myös toiselle, kolmannelle ja kaikille muillekin, jotka ajoivat laumoja. Hän sanoi: »Teidän tulee sanoa nuo samat sanat Esaulle, kun kohtaatte hänet. 21Sanokaa myös: ’Palvelijasi Jaakob on tulossa jäljessämme.’» Jaakob näet ajatteli: »Minä yritän lepyttää hänet lahjoilla, jotta hän olisi minulle suopea, kun kohtaan hänet.» 22Hänen lahjaksi erottamansa karja lähti jatkamaan matkaa hänen edellään, mutta hän itse jäi yöksi leiriinsä.

Jaakobin paini

23Samana yönä Jaakob otti mukaan molemmat vaimonsa, molemmat orjattarensa ja kaikki yksitoista poikaansa ja kulki kahlaamon kohdalta Jabbokin yli. 24Saatettuaan heidät ensin vastarannalle hän käski kuljettaa yli myös kaiken omaisuutensa. 25Vain Jaakob itse jäi toiselle rannalle. Siellä muuan mies paini hänen kanssaan aamunsarastukseen saakka. 26Kun mies huomasi, ettei päässyt voitolle, hän iski Jaakobia nivustaipeeseen, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen kamppaillessaan miehen kanssa. 27Mies sanoi hänelle: »Päästä minut menemään, sillä päivä valkenee.» Mutta Jaakob sanoi: »En päästä sinua, ellet siunaa minua.» 28Mies kysyi häneltä: »Mikä sinun nimesi on?» Hän vastasi: »Jaakob.» 29Silloin mies sanoi: »Sinua ei pidä enää sanoa Jaakobiksi, vaan Israeliksi, sillä sinä olet kamppaillut Jumalan ja ihmisten kanssa ja voittanut.» 30Jaakob sanoi hänelle: »Sano sinäkin nimesi.» Mutta mies vastasi: »Miksi sinun pitäisi tietää minun nimeni?» Ja hän siunasi Jaakobin siellä.

31Jaakob antoi paikalle nimeksi Penuel. Hän sanoi: »Minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja silti olen elossa.» 32Aurinko nousi, ja hän jatkoi matkaansa Penuelista eteenpäin ontuen lonkkaansa. 33Tämän vuoksi israelilaiset eivät tänäkään päivänä syö reisijännettä, joka on nivustaipeen päällä. Mies oli iskenyt Jaakobia tähän jänteeseen.

Kirkkoraamattu 1992

© Suomennoksen tekijänoikeudet: Kirkon keskusrahasto, Evangelical Lutheran Church of Finland

More Info | Version Index