Search form

Genesis 37

Joosef ja hänen unensa

1Jaakob jäi asumaan Kanaaninmaahan, missä jo hänen isänsä oli asunut muukalaisena. 2Tämä on kertomus Jaakobin suvun vaiheista.

Kun Joosef oli seitsentoistavuotias, hän paimensi lampaita ja vuohia velipuoliensa, Bilhan ja Silpan poikien kanssa, ja hänellä oli tapana kannella heistä isälleen. 3Israel rakasti Joosefia enemmän kuin muita poikiaan, sillä Joosef oli syntynyt hänelle hänen vanhoilla päivillään. Isä teetti Joosefille pitkän, värikkään puvun. 4Veljet huomasivat, että isä piti hänestä enemmän kuin heistä muista, ja he alkoivat vihata Joosefia, niin etteivät enää voineet edes puhua hänelle ystävällisesti.

5Kerran Joosef näki unen, ja kun hän oli kertonut sen veljilleen, he vihasivat häntä entistäkin enemmän. 6Hän näet sanoi heille: »Kuulkaapa, millaista unta minä näin! 7Me olimme pellolla lyhteitä sitomassa, ja yhtäkkiä minun lyhteeni nousi pystyyn ja teidän lyhteenne kokoontuivat ympärille ja kumartuivat maahan minun lyhteeni eteen.» 8Veljet sanoivat hänelle: »Sinustako tulisi meidän kuninkaamme, sinäkö muka hallitsisit meitä?» Ja näiden unien ja puheiden takia he vihasivat häntä yhä enemmän.

9Joosef näki vielä toisen unen ja kertoi senkin veljilleen: »Taas minä näin unta, ja siinä aurinko, kuu ja yksitoista tähteä kumartuivat minun eteeni.» 10Kun hän oli kertonut tämän isälleen ja veljilleen, isä nuhteli häntä: »Mitä tuollaiset unet ovat olevinaan? Pitäisikö minun ja äitisi ja veljiesi muka tulla kumartamaan sinua?» 11Veljet olivat kateellisia Joosefille, ja hänen isäänsä nämä tapaukset jäivät askarruttamaan.

Joosef myydään orjaksi Egyptiin

12Kerran, kun Joosefin veljet olivat menneet paimentamaan isänsä lampaita ja vuohia Sikemin seuduille, 13Israel sanoi Joosefille: »Veljesi ovat karjan kanssa Sikemissä. Sinun pitäisi mennä sinne heidän luokseen.» Joosef vastasi: »Hyvä on, isä.» 14Ja Jaakob sanoi hänelle: »Mene katsomaan, miten veljesi ja karja voivat, ja tule sitten kertomaan minulle.» Hän lähetti Joosefin matkaan Hebroninlaaksosta, ja Joosef meni Sikemiin.

15Kun Joosef kierteli kaupungin lähistöllä etsimässä veljiään, muuan mies tuli häntä vastaan ja kysyi: »Mitä etsit?» 16Joosef vastasi: »Etsin veljiäni. Oletko nähnyt heitä ja heidän laumojaan?» 17Mies sanoi: »He ovat lähteneet täältä pois. Minä kuulin heidän sanovan: ’Mennään Dotaniin.’» Niin Joosef lähti veljiensä perään ja löysi heidät Dotanista. 18He näkivät hänet jo kaukaa, ja ennen kuin hän oli ehtinyt heidän luokseen, he alkoivat suunnitella hänen surmaamistaan. 19He sanoivat toisilleen: »Tuolla se unien näkijä nyt tulee. 20Tapetaan hänet, heitetään hänet johonkin kaivoon ja sanotaan, että peto on hänet syönyt. Sittenhän nähdään, miten hänen unensa käyvät toteen.»

21Mutta kun Ruuben kuuli tämän, hän tahtoi pelastaa Joosefin heidän käsistään ja sanoi: »Ei sentään lyödä häntä hengiltä. 22Älkää vuodattako verta. Heittäkää hänet tuonne syrjäiseen kaivoon, mutta älkää vahingoittako häntä.» Näin hän sanoi pelastaakseen Joosefin heidän käsistään ja viedäkseen hänet takaisin isänsä luo.

23Kun Joosef tuli veljiensä luo, he kävivät häneen käsiksi, riisuivat häneltä hänen pitkän värikkään pukunsa 24ja heittivät hänet kaivoon, joka silloin oli kuivillaan.

25Veljekset istuutuivat syömään. Mutta kun he kohottivat katseensa, he näkivät ismaelilaiskaravaanin, joka oli matkalla Gileadista Egyptiin kamelit suitsukkeilla, balsamilla ja mirhalla kuormattuina. 26Silloin Juuda sanoi veljilleen: »Mitä hyötyä meille on siitä, että tapamme veljemme ja joudumme kätkemään verityömme jäljet? 27Myydään poika noille ismaelilaisille, niin meidän ei itse tarvitse käydä häneen käsiksi, onhan hän sentään meidän veljemme.» Hänen veljensä olivat samaa mieltä. 28Kun midianilaiset kauppiaat kulkivat paikan ohi, veljet vetivät Joosefin kaivosta ja myivät hänet heille kahdestakymmenestä hopeasekelistä. Ja kauppiaat veivät Joosefin Egyptiin.

29Kun Ruuben palasi kaivolle ja huomasi, ettei Joosef ollutkaan siellä, hän repäisi vaatteensa. 30Hän meni veljiensä luo ja sanoi: »Poika on poissa! Kuinka minun nyt käy?» 31Mutta veljet ottivat Joosefin puvun, teurastivat vuohen ja kastoivat puvun vereen. 32Sitten he veivät sen isälleen ja sanoivat: »Tämän me löysimme. Tutki, onko se poikasi puku vai ei.» 33Jaakob tunsi vaatteen ja sanoi: »Poikani puku! Villipeto on hänet syönyt, Joosef on raadeltu hengiltä!» 34Ja Jaakob repäisi viittansa, puki säkkivaatteen vyötäisilleen ja suri poikaansa pitkän aikaa. 35Hänen poikansa ja tyttärensä koettivat lohduttaa häntä, mutta hän ei huolinut lohdutuksesta, vaan sanoi: »Ei, minä suren, kunnes menen tuonelaan poikani luo.» Ja isä itki Joosefia.

36Mutta midianilaiset myivät Joosefin Egyptiin Potifarille, joka oli faraon hoviherra ja henkivartijain päällikkö.

Kirkkoraamattu 1992

© Suomennoksen tekijänoikeudet: Kirkon keskusrahasto, Evangelical Lutheran Church of Finland

More Info | Version Index