Search form

Genesis 50

1Joosef kumartui itkien isänsä ylle ja suuteli hänen kasvojaan. 2Sitten hän antoi isänsä Israelin balsamoinnin omien lääkäriensä tehtäväksi, ja he balsamoivat Israelin ruumiin. 3Balsamointi kesti neljäkymmentä päivää; se oli tähän työhön tarvittava aika. Egyptiläiset surivat häntä seitsemänkymmentä päivää.

4Kun suruaika oli ohi, Joosef sanoi faraon hoviväelle: »Pyydän teitä kertomaan faraolle, 5että isäni vannotti minua sanoen: ’Minä kuolen pian. Hautaa minut omaan hautaani, jonka olen teettänyt itselleni Kanaaninmaassa.’ Nyt tahtoisin mennä sinne hautaamaan isäni. Sen jälkeen palaan taas tänne.»

6Farao vastasi: »Mene hautaamaan isäsi, niin kuin hän sinua vannotti.» 7Niin Joosef lähti hautaamaan isäänsä, ja hänen mukanaan lähtivät kaikki faraon hovimiehet, hänen hovinsa vanhimmat, kaikki Egyptin vanhimmat, 8Joosefin perhe, kaikki hänen veljensä sekä koko hänen isänsä suku. Vain vaimot ja lapset sekä lampaat, vuohet ja nautakarjan he jättivät Gosenin maakuntaan. 9Joosefilla oli mukanaan myös vaunuja ja ajomiehiä; heitä oli hyvin suuri karavaani.

10He tulivat Goren-Atadiin, joka on Jordanin tuolla puolen, ja viettivät siellä suuret ja juhlavat valittajaiset. Surumenot kestivät seitsemän päivää. 11Kun maan kanaanilaiset asukkaat näkivät Goren-Atadin surujuhlan, he sanoivat: »Egyptiläisillä on siellä mahtavat hautajaiset!» Siitä tämä paikka sai nimekseen Abel-Misraim. Paikka on Jordanin tuolla puolen.

12Jaakobin pojat tekivät isälleen niin kuin hän oli käskenyt: 13he veivät hänet Kanaaninmaahan ja hautasivat hänet Mamren lähistölle Makpelan vainion luolaan. Makpelan vainion Abraham oli ostanut sukuhautansa paikaksi heettiläiseltä Efronilta. 14Haudattuaan isänsä Joosef palasi Egyptiin veljiensä sekä kaikkien muiden kanssa, jotka olivat olleet hänen mukanaan.

Joosef rauhoittaa veljiään

15Joosefin veljet alkoivat isänsä kuoltua pelätä ja sanoivat toisilleen: »Entäpä jos Joosef nyt kääntyy meitä vastaan ja sittenkin kostaa meille kaiken sen pahan, minkä me hänelle teimme?» 16Ja he lähettivät Joosefille sanan: »Ennen kuolemaansa isämme käski meitä 17sanomaan sinulle näin: ’Anna veljillesi anteeksi heidän rikoksensa ja pahat tekonsa. Armahda heitä, vaikka he ovatkin tehneet sinulle pahaa.’ Anna siis meille nyt anteeksi meidän rikoksemme. Mehän palvelemme samaa Jumalaa kuin isäsi.» Kuullessaan heidän sanansa Joosef puhkesi itkuun.

18Sitten veljet tulivat, lankesivat hänen eteensä ja sanoivat: »Me rupeamme vaikka sinun orjiksesi!» 19Mutta Joosef sanoi heille: »Älkää olko peloissanne, enhän minä ole Jumala. 20Te kyllä tarkoititte minulle pahaa, mutta Jumala käänsi sen hyväksi. Hän antoi tämän kaiken tapahtua, jotta monet ihmiset saisivat jäädä henkiin. 21Älkää siis enää olko peloissanne. Minä huolehdin teistä, teidän vaimoistanne ja lapsistanne.» Näin hän rauhoitteli heitä ja puhui heille lempeästi.

Joosefin kuolema

22Joosef ja hänen isänsä suku jäivät Egyptiin asumaan, ja Joosef eli sadankymmenen vuoden ikäiseksi. 23Hän sai nähdä Efraimin lapsia ja lastenlapsia, ja myös Manassen pojalle Makirille syntyi lapsia, jotka Joosef ehti nähdä.

24Joosef sanoi veljilleen: »Minä kuolen pian, mutta Jumala pitää teistä hyvän huolen ja vie teidät tästä maasta siihen maahan, jonka hän vannoi antavansa Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille.» 25Sitten Joosef vannotti Israelin poikia ja sanoi: »Kun Jumala aikanaan johtaa teidät pois täältä, niin viekää minun luuni mukananne.»

26Joosef kuoli sadankymmenen vuoden ikäisenä, ja hänet balsamoitiin ja pantiin arkkuun Egyptissä.

Kirkkoraamattu 1992

© Suomennoksen tekijänoikeudet: Kirkon keskusrahasto, Evangelical Lutheran Church of Finland

More Info | Version Index