Search form

Numbers 11

Kansa valittaa ruoan puutetta

1Kansa alkoi itkeä ja valittaa, eikä tämä ollut Herralle mieleen. Kun Herra kuuli kansan valituksen, hän vihastui ja sinkosi israelilaisten keskuuteen tulen, joka alkoi hävittää leirin laitamia. 2Silloin kansa huusi Moosesta apuun. Mooses rukoili Herraa, ja tuli sammui. 3Paikka sai nimekseen Tabera, koska Herran lähettämä tuli oli siellä kurittanut israelilaisia.

4Israelilaisten mukana seuranneessa sekalaisessa väessä heräsi hillitön ruoanhimo. Israelilaiset itsekin rupesivat taas valittamaan ja sanoivat: »Olisipa meillä nyt kunnon ruokaa! 5Muistattehan, miten Egyptissä saimme ilmaiseksi kalaa ja miten meillä oli kurkkua, vesimelonia, purjoa, sipulia ja valkosipulia! 6Mutta nyt me joudumme kärsimään nälkää. Täällä ei edes näe muuta kuin tuota iänikuista mannaa!»

7Manna muistutti korianterin siemeniä ja oli samanväristä kuin suitsutuspihka. 8Kansalla oli tapana kierrellä keräämässä sitä, ja se jauhettiin käsikivillä tai survottiin huhmaressa. Sitten se keitettiin ruukussa ja leivottiin ohuiksi leiviksi, jotka maistuivat samalta kuin öljyleivokset. 9Manna laskeutui yökasteen mukana leiriin.

10Mooses kuuli, miten israelilaiset itkivät telttojensa ovella. Herra vihastui suuresti, ja Mooses oli murheissaan. 11Hän sanoi Herralle: »Miksi kohtelet niin tylysti minua, palvelijaasi? Miksi olet minua kohtaan niin säälimätön, että olet pannut taakakseni tämän kansan? 12Minäkö muka olen tämän kansan äiti, minäkö olen sen synnyttänyt, kun käsket minua nostamaan sen syliini kuin hoitaja sylilapsen! Pitäisikö minun käsilläni kantaa tämä kansa siihen maahan, josta valalla vannoen annoit lupauksen jo meidän esi-isillemme? 13Mistä minä otan lihaa jaettavaksi kansalle, kun se itkien ahdistaa minua ja pyytää: ’Anna meille lihaa syötäväksi!’ 14Minä en jaksa yksinäni johtaa tätä kansaa; taakka on minulle liian raskas. 15Jos aiot kohdella minua näin, anna minun mieluummin kuolla heti. Ole minulle armollinen ja päästä minut kokemasta enempää tätä kurjuutta.»

Mooses saa avukseen seitsemänkymmentä vanhinta

16Herra sanoi Moosekselle:

»Kokoa Israelin vanhimmista seitsemänkymmentä miestä, joiden tiedät olevan arvossa pidettyjä kansan johtajia, ja tuo heidät minun luokseni pyhäkköteltan luo. He jääkööt sinne odottamaan sinun kanssasi. 17Minä laskeudun sinne puhumaan kanssasi ja siirrän sinusta heihin sitä henkeä, jonka olet saanut. Näin he voivat auttaa sinua huolehtimaan kansasta, eikä sinun enää tarvitse yksin kantaa koko taakkaa.

18»Sano kansalle: Pyhittäytykää ja puhdistautukaa huomiseksi, niin saatte syödä lihaa. Te olette Herran kuullen valittaneet ja sanoneet: ’Olisipa meillä lihaa! Egyptissä meidän oli hyvä olla!’ Nyt Herra antaa teille lihaa syötäväksi. 19Ette syö sitä vain yhtenä päivänä ettekä kahtena tai viitenä tai kymmenenä tai kahtenakymmenenä päivänä, 20vaan teidän on syötävä sitä kokonainen kuukausi, niin että se lopulta pursuu ulos sieraimistannekin ja jo pelkkä lihan näkeminen kuvottaa teitä. Näin tapahtuu siksi, että olette hylänneet Herran, joka on teidän keskellänne, ja vaikeroineet: ’Miksi lähdimmekään Egyptistä!’»

21Mooses sanoi: »Tätä kansaa, jonka parissa asun, on kuusisataatuhatta marssikelpoista miestä, ja kuitenkin sinä sanot antavasi heille lihaa niin paljon, että he saavat syödä sitä kuukauden ajan. 22Vaikka kaikki lampaat, vuohet ja naudat teurastettaisiin, riittäisikö niistä heille syötävää? Vaikka pyydystettäisiin kaikki meren kalat, olisiko niissäkään heille kylliksi?» 23Mutta Herra sanoi Moosekselle: »Onko Herralle mikään mahdotonta? Nyt saat nähdä, toteutuuko minun sanani.»

24Mooses meni ulos ja kertoi kansalle, mitä Herra oli sanonut. Sitten hän kokosi seitsemänkymmentä miestä kansan vanhimpien joukosta ja vei heidät pyhäkköteltan luo. 25Herra laskeutui pilveen verhoutuneena ja puhui Moosekselle. Sitten hän siirsi Mooseksen saamaa henkeä näihin seitsemäänkymmeneen vanhimpaan, ja kun henki laskeutui heihin, he joutuivat profeetalliseen hurmokseen. Myöhemmin tätä ei heille enää tapahtunut.

26Leiriin oli jäänyt kaksi miestä; toinen oli nimeltään Eldad ja toinen Medad. Heidätkin oli merkitty seitsemänkymmenen valitun joukkoon. Henki laskeutui myös heihin, vaikka he eivät olleet menneet teltalle, ja he joutuivat hurmoksiin leirissä. 27Muuan poika juoksi kertomaan Moosekselle: »Eldad ja Medad ovat joutuneet hurmoksiin leirissä.» 28Joosua, Nunin poika, joka oli nuoruudestaan saakka ollut Mooseksen palvelija, kiirehti sanomaan: »Mooses, herrani, tee siitä loppu!» 29Silloin Mooses sanoi hänelle: »Mitä syytä sinulla on kiivailla minun puolestani? Kunpa koko Herran kansa olisi profeettoja ja saisi Herran hengen!» 30Sen jälkeen Mooses ja Israelin vanhimmat palasivat leiriin.

Viiriäiset

31Sitten nousi Herran lähettämä tuuli. Se ajoi mereltä päin viiriäisiä ja painoi niitä leiriin sellaiset määrät, että niitä oli maassa kahden kyynärän paksuisena kerroksena, joka ulottui päivänmatkan verran leiristä joka suuntaan. 32Israelilaiset ryhtyivät kokoamaan viiriäisiä ja keräsivät niitä koko päivän ja yön ja koko seuraavankin päivän, ja vähitenkin kerännyt sai niitä kymmenen homer-mittaa. He levittivät niitä kuivumaan kaikkialle leirin ympärille.

33Mutta israelilaiset eivät olleet ehtineet syödä kaikkea ja pureksivat vielä lihaa, kun Herra vihastui heihin ja rankaisi heitä ankarasti, niin että monet kuolivat. 34Paikka sai nimen Kibrot-Taava, sillä sinne haudattiin ne, jotka olivat antautuneet hillittömyyden valtaan.

35Kibrot-Taavasta kansa siirtyi Haserotiin ja jäi sinne joksikin aikaa.

Kirkkoraamattu 1992

© Suomennoksen tekijänoikeudet: Kirkon keskusrahasto, Evangelical Lutheran Church of Finland

More Info | Version Index